MUN PELKOJA

Näin yhdessä brittiläisessä blogissa postuaksen kyseisen blogin kirjoittajan peloista. Hänelle oli tullut tunne, että haluaa jakaa ne lukijoiden kanssa. Hänellä ei ollut meneillään mitään tavallista arkea ihmeellisempää. Hän oli vain huomannut kuinka hän ei ikinä puhu peloistaan ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu. Hän halusi muuttaa tämän puolen itsessään.

Postausta lukiessa tajusin, että mäkään en ikinä puhu mun peloista, vaikka pelkään moniakin aisoita. Suuri osa niistä ei ole osa mun arkipäiväistä elämää, mutta pieni osa on. En myöskään puhu mun peloista kenenkään kanssa muuten vain tai saatika kirjoita niistä tänne (enkä myöskään minnekkään muualle).

Tämän pähkäilyn ja ajattelun seurauksena tajusin, etten tiedä ketään joka puhuisi peloistaan muuten vain. Kukaan ei puhu niistä ennen kuin on oikeasti ensin kohdannut ne. Pelkojen voittamisesta saa kyllä lukea, mutta ei itse pelosita. 

Tästä syystä haluan rikkoa vähän rajoja ja kertoa teille mun peloista, jotka liittyvät mun arkipäiväiseen elämään eniten. 

Pelkään, että tuotan äidilleni pettymyksen. Tämä on varmasti pahin näistä. Se ei ole mulla mielessä joka päivä eikä edes joka viikko, vaikka näin käyminen olisi mulle itselleni suuri häpeä. Äitini on ainut mun vanhemmista, joka on mua kasvattanut. Hän on ollut ja on vieläkin mulle suuri tuki ja tsemppaaja. Jos joskus tuotan hänelle pettymyksen niin en tiedä miten hoitaisin asian. En ole edes varma mikä olisi sellainen asia, joka tuottaisi hänelle pettymyksen muhun. Suurista sekoiluistani huolimatta niin ei ole ainakaan pysyvästi vielä käynyt ja se on mulle tärkeää. Haluan pystyä sanomaan vanhana, että äitini ei ollut muhun ikinä pettynyt. 
Pelkään, että en ikinä pääse muuttamaan Suomesta pysyvästi pois. Tiedän tämän kuulostavan joidenkin korvaan todella lapselliselta, mutta aina Suomessa eläminen olisi mulle aivan hirveää. En näe itseäni täällä.  En näe tai usko, että voisin elää täällä 100% onnellisena ja tyytyväisenä elämään. Vihaan Suomen ilmastoa ja yleisiä suomalaisia luonteenpiirteitä. Olen aina puhunut siitä miten muutan täältä pois. Tämä ei ole mikään uusi vilitys esimerkiksi ulkomaalaisen poikaystäväni kautta, ei todellakaan. Näen itseni täysin onnellisena vain, jos pääsen muuttamaan Suomesta pois.
Kuka ei haluaisi elää elämäänsä onnellisena? Kuka ei pelkää ettei ikinä ole täysin onnellinen? Aika moni meistä. 

Pelkään, että en pääse elämään tarpeeksi vapaasti ja seikkaillen. Mun suuri intohimo elämässä on matkustelu ja uusien asioiden kokeileminen. Ilman niitä en olisi se, joka olen nyt. En olisi yhtä avarakatseinen.
Haluan jatkaa tällä linjalla ja tavalla jatkossakin, jos jostain syystä en enää joksus pystyisi se olisi mun intohimon loppu. Haluan nähdä maailmaa ja kokea paljon uusia asioita, ennen kuin asetun kunnolla aloilleni.
Tiedän, että joidenkin unelma on olla kotiäiti lähiössä sijaitsevassa omakotitalossa, mutta se ei ole minä. Ei ollenkaan. En halua olla sidoksissa sellaiseen, kun sen sijaan voin elää vapaasti ja seikkailla ympäriinsä. 
Pelkään, että kusen hommat. Varmastikin mun laajin pelko, mutta se ei siitä huolimatta ole koko ajan mun ajatuksissa. Tämä vaan tavallaan tiivistää kaikki yhteen lauseeseen ja sitoo kaiken yhteen pakettiin.
Hommien kusemisella tarkoitan, että kaikki tai yksi suurempi asia menisi todella pahasti pieleen. Vaihtoehtoisesti myös monta pienempää asiaa menisi samoihin aikoihin pieleen, joka johtaisi eräänlaiseen dominotuhoutumiseen. En siis tarkoita hommien kusemisella huonoa numeroa kurssista tai edes parisuhteen loppua. Tämä on mulle paljon suurempi käsite. Pelkään, siis että onnistuisin pilaamaan jonkin hyvän osa-alueen mun elämässä lähes kokonaan tai jopa täysin. 

OOTD: takki: kirpputori, kauluspaita: H&M, toppi: Koton, vyö: H&M, farkut: Gina Tricot, kengät: H&M, laukku: Koton

xjassu

MILTÄ MUSTA TUNTUU NYT IHAN OIKEASTI?

Olet tulossa lukemaan sekavaa postausta, jossa ei ole päätä tai häntää. Postaus sisältää monia kysymyksiä, mutta ei juurikaan vastauksia.
Oon aina ollut kunnon tunepyörteissä ja välillä sen takia ihan hukassa. Otan asiat välillä (lue aina) tosi vahvasti. Ylireagoin ja ylianalysoin. Jostain syystä olen tehnyt tätä nyt vain enemmän ja enemmän. Vedän kaiken yli, vaikka ymmärrän itsekkin sen olevan usein todella typerää. 
En haluaisi tehdä tätä, mutta jostain tuntemattomasta syystä teen. Se on mulle itselleni huomaamatonta siihen asti, kun kaikki on jo käristynyt. Mietin asioita liikaa, myös sellaisia joihin en voi vaikuttaa.

Mietin paljon sitä miten tulen jaksamaan kaukosuhteessa eloa ja luulenko itsestäni kaikessa liikoja. Oon jo pitkään ollut itsestäni tosi itsevarma, mutta välillä vedän senkin yli. Mietin sitä pyydänkö itseltäni koulun suhteen liikoja, tulenko jaksamaan seuraavat tuntitäyteiset jaksot? Mitä teen jos en jaksa? Mitä jos mun henkinen puoli ei jaksa erossa oloa hänestä?
Olen aina pitänyt itseäni tosi vahvana ihmisenä, joten suuri osa musta uskoo mun kykyihin ja jaksamiseen. Mutta en ole varma siitä onko todellisuus sama. Onko se okei tarvita taukoa? Olenko turhasta valittava teini, kun valitan siitä että joudun ehkä olemaan koko kevään Suomessa?
En tiedä yhteenkään esittämääni kysymykseen aitoa vastausta ja se osittain huolestuttaa mua. Osa musta on todella hukassa ja sekaisin, vaikka toinen puoli vetää samalla tahdilla yhtä vahvana kuin ennenkin. En tykkää tästä sekavasta fiiliksestä Olen aina onnistunut pitämään itseni kasassa pahimmissakin vaiheissa, joten miksi nyt tuntuu niin vaikealta?
En tosiaan tiedä. 

xjassu

MITÄ HALUAN JOULULAHJAKSI?

On taas se aika vuodesta, kun multa kysytään joululahjatoiveita. En oikein ikinä osaa vastata spontaanisti kyseiseen kysymykseen, vaan yritän miettiä jotain oikeasti järkevää. Toisaalta en tiedä onko mun toiveet ikinä kovin järkeviä..

En ole moneen vuoteen toivonut jouluna mitään sen erikoisempaa, kuin perinteistä suklaata ja jotain "turhaa" härpäkettä siihen viereen. Nyt mulla on pitkästä aikaa oikeasti mietititty lista valmiina. 

1. Ittalan mustavalkoinen Taika-astiasto. Oon aina tykännyt tuosta kuosista ja mahdollisesti jo pian omaan kotiin muuttavana astiasto olisi ihan tarpeellinen. Kollaasin oikeassa alalaidassa on Iittalan Kulkuastiasto, joka myös miellyttää mun silmää. 

2. Kosmetiikan puolelta toivon erilaisia nudensävyisiä huulituotteita, esimerkiksi Nyxillä, Rimmelillä ja Macilla on tosi kivoja sävyjä! Lisäksi haluaisin keskikokoiset tai pienet hopeat rengaskorvikset.

3. Toivelistaltani löytyy myös Jo Nesbøn Verta Lumella -niminen kirja, myöskin muut hänen teokset vaikuttavat mielenkiintoisilta. Toinen viihdetoiveeni on Sex and The City -sarja dvd:nä. Multa löytyy siitä ennestään ensimmäinen kausi, mutta muutkin olisi kiva saada kokoelmaan.

4. Viimeisenä listaltani löytyy vaalea karvatakki, joko tyköistuvana tai oversizemallina. Beige, erityisen vaaleanpunainen(kuva), vaaleanharmaa, joku muu vaalea...

xjassu

TUNNEPURKAUS JA KAUKOSUHDE

Mietin tämän postauksen julkaisua pari viikkoa, mutta halaun jakaa tämän teidän kanssa. Tästä on apua mulle ja mahdollisesti myös jollekkin toiselle.

Mua ahistaa paljon, todella paljon. Aina yksin jäädessäni mua alkaa ahdistaa, se että en voi olla toisen luona. Se tuntuu pahalta ja raastaa mua sisäisesti tosi paljon. Pahempaa tästä tekee se, että tiedän häntä raastavan myös. Eikä me voida tehdä asialle mitään.
Joku varmaan ehdottaisi puhelua/facetimea, mutta toisaalta se ahdistaa ja surettaa vain lisää. Se on sen hetken aivan ihanaa kuulla/nähdä toinen, mutta vähän aikaa sen jälkeen ikävä ja ahdistus on vain suurempi. Sait nähdä/kuulla toisen, mutta sitten se vietiin sulta pois. Se on paskaa.
Pari mun kaveria sanoi mulle, että "Mitä helvettiä sä alat kaukosuhteeseen? Se vaan satuttaa sua." Totta, kaukosuhde satuttaa. Ilman tätä suhdetta mua kuitenin sattuisi vähintään yhtä paljon, todennäköisesti enemmän. Nyt sentään pystyn jollain tapaa olemaan hänen kanssa yhdessä, vaikka välimatka onkin suuri(noin 3800km). Jos en olisi ryhtynyt tähän suhteeseen, niin mua sattuisi vain lisää. Eritavalla kylläkin.

Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset. Oon samaan aikaan todella onnellinen ja samaan aikaan ahdistunut sekä ehkä jopa vähän surullinen.
Oon tosi onnelinen siitä, että olen tässä suhteessa. Oikeasti. Oon onnellinen hänestä ja meidän yhteisestä mahdollisuudesta. Sekä siitä, että vihdoinkin annoin itselleni luvan tähän.
Samaan aikaan kuitenkin pidätän itkua tiettyjen biisien aikana ja haluaisin välillä vain purskahtaa itkuun ikävän takia. Pidän kuitenkin itseni kasassa, koska haluan aidosti olla tässä.
En voi suosittella kaukosuhdetta heikkoluontoisille tai läheisriippuvaisille. Tätä varten pitää olla henkisesti tosi vahva ja luottamuksen täytyy toimia kumpaankin suuntaan. Muuten ei tule mitään. Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin en näe syytä miksei kaukosuhdetta voisi kokeilla. Vertaistukea tai ylipäätään tukea tulee tarvitsemaan aika paljon aina tietyin hetkin, mutta niinhän se on myös "normaalissa" suhteessa.
Jos olet/ollut kaukosuhteessa niin kerro se mulle. Jaetaan yhdessä kokemuksia ja vaikkapa vinkkejä.

Mitä mieltä olisit jonkinlaisesta Kaukosuhdepäiväkirja -postaussarjarjasta?

OOTD: takki: h&m, huppari: ?, paita: Turkista, farkut: ginatricot, laukku: h&m, korut: glitter

xjassu

HULLUA MENOA

Mulla on alkanut lukio sujumaan ihan kivasti ja olen jopa saanut uusia kavereita. Kyllä se on mahdollista myös munlaiselle hassulle sekopäälle. Olen juuri se siellä luokassa, joka saa ilman syytä naurukohtauksia ja saa opettajan hermot kiristymään. Mutta tästäkin huolimatta tulen ihan hyvin toimeen muutaman oman ryhmäläiseni kanssa sekä parin muussa ryhmässä olevan kanssa.

Keskiviikkoinen klo 4:50 herätys tuntuu joka kerta yhtä pahalta ja vaivalliselta. Silloin harkitsen vakavissani vain kyljen kääntämistä sekä lukion lopettamista, vaikka tiesin tämän olevan rankkaa. Tästä huolimatta nautin oikeasti tästä.

Olenko hullu? Todennäköisesti.

Ehkä vain olen löytänyt sen oman juttuni ja jonkunlaisen sekavan tasapainon elämääni. Pyhitän kotimatkat koulutöille, sillä junamatkani takaisin Lahteen Tikkurilasta kestää noin 50 minuuttia. Siinä ehtii tekemään yleensä kaiken ja katsomaan jopa vähän aikaa Netflixiä. Lahteen saavuttuani menen joko suoraan näkemään kavereitani tai käyn kotona syömässä. Tykkään myös vain mennä makaamaan sänkyyn ja syödä pizzaa.

Aikaista aamuista ja pitkistä iltapäivistä huolimatta mulla on oikeasti tosi hyvä olla juuri nyt. Pääsen Lahdesta eroon edes muutamaksi tunniksi päivässä ja käyn haluaamani koulau. Olen suuren osan ajastani Helsingissä(ja Vantaalla), joten voin varmaan kutsua itseäni jo puolihelsinkiläiseksi. En ole enään pelkkä lahtelainen ja se tuntuu tosi hyvältä.

Mulla on monta uutta asiaa, paikkaa ja ihmistä mun elämässä just nyt. Olen saanut paljon uutta sisältöä ja hauskoja tilanteita. Tottakai muuttaisin pari asiaa, jos minulla olisi siihen mahdollisuus, mutta näinkin on jo tosi hyvä. En halua kuullostaa liian positiiviselta, sillä sitä mä en todellakaan ole. Joten kerron pari tosiasiaa tämän positiivisuuden lopuksi.

Joka aamu olen aivan koomassa ja valmis luovuttamaan toiseen tai kolmanteen kahvikuppiin asti. Makaan koulun lattialla ja valitan ääneen.

Mun elämä ei siis ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan siinä on myös huonoja puolia. Ja niin sen kuuluukin olla. 

OOTD: takki: h&m, toppi: vila, housut: kirpputori, laukku: glitter, kengät: h&m

xjassu

MY CRAZY HEAD

Tiedätkö sen tunteen, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle samaan aikaan? Mulla on ollut tuo tunne nyt jo vähän pidemmän aikaa.
Mua stressaa kaikki lukion alkuun liittyvät asiat. Mulla ei ole esimerkiksi vieläkään omaa kannettavaa, koska se ei mulle ikinä Gigantilta saapunut.. Tilasin eilen uuden eri paikasta ja toivon todella että se saapuu mulle. Mulla ei ole myöskään vielä tulevaa lukujärjestystä, toisin kuin kaikilla Lahden lukioihin menevillä on. Miksei Helsingissä ole tämä sama käytäntö? Kirjojen hankinta olisi siten paljon helpompaa! Nyt en yhtään tiedä mitä aineita mulla tulee olemaan, enkä oikein tiedä pitäisikö niitä kirjoja hankkia jo ennen lukujärjestyksen saantia vai ei.. Ja tosiaan saan sen lukujärjestyksen vasta koulun alkaessa eli 10. elokuuta.
Mulla on mutsin kanssa huomenna muutto keskustaan ja sekin stressaa. Mun tuleva huone on aika paljon pienempi kuin tuo mun nykyinen, niin entiedä miten saan mun tavarat mahtumaan sinne. Toi mun nykyinen huone on kylläkin tosi iso, joten osasin olettaa että seuraava ei ole.
Olen heittänyt todella paljon tavaraa roskiin ja laittanut myyntiin. En edes tajunnut, että omistan näin paljon asioita! Ihan hullua.
Haluaisin saada mun huoneen aikalailla valmiiksi ennen Turkkiin lähtöä, mutta tässä alkaa oikeasti tulemaan kiire. Lähden siis aikaisin torstaiaamuna lentokentälle. Tätä ennen mulla on kuitenkin vaikka ja mitä suunniteltuja menoja. Tiistaina menen siskolleni Ninnalle Järvelään ja keskiviikkona mulla on ainakin kulmien värjäys ja mahdollisesti myös ripsien pikahuolto. Myöskin toinen siskoni Mira tulee perheensä kanssa käymään juurikin silloin keskiviikkona. Haluaisin myös ehtiä näkemään ystäviäni ennen lähtöäni.
Voisiko joku haltijakeiju vain tulla tekemään kaiken mun puolesta?

xjassu

OH, HELSINKI

Mulla oli sunnuntaina aivan ihana päivä! Näin ihanaa ystävääni Mariamia pitkästä aikaa ja saimme juteltua kunnolla. Katsottiin vähän Netflixistä leffaa, pyörittiin vähän aikaa keskustassa ja Aurinkolahden rannalla.

Kyseinen ranta on muuten aivan ihana kuvauspaikka, kuten tämän postauksen kuvistakin voi huomata. Sunnuntaina oli lisäksi tosi kiva ja aurinkoinen sää. Mahtavan miljöön ja sään takia mun ei tarvinnut muokata tämän postauksen kuvia juuri yhtään! En muutenkaan muokkaa kuvia juuri yhtään, mutta nyt vielä vähemmän.

Tykkään Helsingistä tosi paljon ja nautin olostani siellä. Tiedän ettei tämä hyvä oloni johdu vain "vieraan" kaupungin lumosta, koska esimerkiksi Tampereella mulla ei ole samaa fiilistä. Ihan kiva paikkahan se on, mutta fiilis ei ole silti sama.

Helsingissä ollessani mulla on aina jollain tapaa positiivisempi mieli ja tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi. Tämän mahtavan olon lisäki pidän myös Helsingin ulkonäöstä. Siellä on niin paljon kauniita rakennuksia ja edes vähän sellainen ison kaupungin vilske. Tykkään vilskeestä ja menosta ympärilläni. En tiedä oikein mistä se johtuu, mutta olen silti aina nauttinut siitä.

Jos suunitelmissani olisi jäädä asumaan Suomeen, niin kaupunkini olisi silloin varmasti Helsinki. Jokatapauksessa jossain melko samantapaisessa kaupungissa haluan asua. Oli se sitten Euroopassa tai jossain ihan muualla. Näen itseni kylläkin enemmän Euroopassa kuin esimerkiksi Aasiassa, mutta mistä sitä ikinä voi tietää. 

Onko teillä jotain suosikki kaupunkia? Onko jonkun muunkin suunnitelmissa muuttaa Suomesta pois?

OOTD: takki: h&m, housupuku: bikbok, kaulakoru: ei tietoa, kengät: h&m

xjassu

TRANSITIONAL PHASE

Mulla loppuu peruskoulu virallisesti huomiseen kahden tunnin koulupäivään ja olen sen takia monien tunteiden yhtenäinen sekamelska. Yksi suuri vaihe mun elämässä loppuu aivan kohta ja uusi elämänvaihe alkaa syksyllä.

Toisaalta mulla ei tule ikävä juurikaan ketään mun nykyisestä koulusta, mutta mulla on silti jollain tapaa vähän haikea tunnelma. En siis ole monenkaan kanssa ystävystynyt, mutta tulen silti melkein kaikkien kanssa toimeen. Uskon, että mulle tulee paria ihmistä ja mun aivan ihanaa luokanohjaajaa vähän ikävä, viimeistään syksyllä ihan uudessa koulussa.

Samaan aikaan olen tosi innoissani, sillä musta tuntuu että vasta nyt mun elämä pääsee kunnolla alkamaan. Sain hakea juuri sellaisiin jatko-opintoihin kun halusin ja se toivottavasti avaa mulle aivan uusia ovia aivan uuteen elämänvaiheeseen.

Tunnen olevani sellaisessa siirtymävaiheessa. Ihan niinkuin lapsuus loppuisi tähän ja nyt pitää olla aikuinen sekä ottaa vielä enemmän vastuuta omasta elämästä. Onkos se oikeasti näin? En tiedä.

En uskonut eilen kevätjuhlaan mennessäni, että pidättelisin siellä kyyneleitä tai että se herättäisi minussa näin paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Ihan outoa, ehkä jopa käsittämätöntä.

En pysty vieläkään tosissani ajatteleeman, että mä olen ihan oikeasti ensi syksynä lukiossa. Ihan uudessa koulussa ja todennäköisesti ihan eri paikkakunnalla.

Nämä kolme vuotta menivät mulla todella nopeasti ja todella paljon ehti tapahtua. Muistan vielä ihan selvästi kuinka menin 7. luokalle ja olin ihan hämilläni. Ja nyt kolme vuotta myöhemmin olen tässä.

xjassu

AUTUMN VACATION

Ihanaa! Olen totaallisesti tämän loman tarpeessa, juu olin juuri viikon Turkissa mutta silti. Siellä en kumminkaan nukkunut juurikaan ja kouluhommat piti sitli tehdä.
Seuraavan viikon aion vain nukkua ja ottaa rennosti. Toisaalta mulla on joitain koulujuttuja rästissä, jotka on pakko tehdä ennen kouluun paluuta. Olen myös täynnä kaikkea draamaa mitä ihmisten välillä on varsinkin koulussa, joten aivan ihanaa päästä sitä kolmeksi viikoksi pakoon. Mullahan on siis heti syysloman jälkeen kaksi viikkoa tettiä Etelä-Suomen Sanomissa. Olen siitäki aika innoissani. Ennen sitä on kumminkin aivan ihanaa saada vain levätä sekä nukkua.

Mulla ei ole mitään erikoisia suunnitelmia lomaani varten, mutta se on oikeastaan aika hyväkin asia. Mun ei tarvi stressata paljon mistään, oikeastaan mistään paitsi että saan ne pari rästijuttua tehtyä. Ihana ja rento loma, tätä tarvitaan. Haluan vain ladata akut taas täyteen ja nauttia elämästä.

Ihanaa lomaa kaikille niille keillä se nyt on ja muut koittakaa jaksaa arjen vaikeuksissa sekä iloissa!

xjassu

AUTUMN TRENDS

Syksyn 2016 trendit. Mitkä iskee muhun ja mitkä taas ei ollenkaan? Mitkä iskevät suhun? Kannattaa muistaa, että nämä ovat vain mun omia mielipiteitä.
Värit: Suurimmat väritrendit tänä vuonna ovat punainen sekä metsän sävyt. Talvella tulevat valkoinen koko asussa sekä pastellit. Itse sytyn enemmän talven väreille, mutta oikein yhdistettynä syksynkin sävyistä saa varmaan jotain kivaa.

70-luku: Tykkään nykyaikaisista jumpsuiteista ja multa löytyykin yksi sellainen. Toisaalta housuhameet ei iske ollenkaan, mutta villakangastakki löytyy. Mulla on aika vaihtelevia ajatuksia tästä trendistä, osa iskee ja osa taas ei.

oma jumpsuit, KOKO ASU

Metallinhohtoiset vaatteet: Tämä osuus jakaa todella paljon mielipiteitä, mutta muhun nämä ei vain iske ollenkaan. Jotkut saavat näistä jopa ihan ok näköisiä, mun tyyliin nämä ei kumminkaan sovi ollenkaan.

xjassu

SCHOOL THINGS

Mulla jatkui koulu tosiaan tänään, loppupelissä oikeastaan ihan jees fiiliksellä. Tämän vuoden lukujärjestys on aika paljon rankempi verrattuna viime vuoteen. Viime vuonna mulla oli 2-3kpl kympin aamuja sekä vain yksi kasin aamu. Tänä vuonna puolestaan kympin aamuja ei ole ollenkaan, kasin aamuja puolestaan 3kpl, loput ysiin. Mutta eiköhän tämä tästä.
Mulla alkoi myös uusi oppiaine, yhteiskuntaoppi. Yhtäkään tuntia sitä mulla ei vielä ole ollut, mutta huomenna taitaa olla ensimmäinen.
Tänä vuonna päätin, että otan itseäni kunnolla niskasta kiinni ja alan panostamaan kouluun edes hieman enemmän. Mulla on kumminkin kivat valinnaisaineet(kuvis, köksä sekä ilmaisutaito), enkä muutenkaan oo koulussa mikään hirveän huono, varsinkaan silloin kun mulla on motivaatiota panostaa. Tämä vuosi on kumminkin mun viimeinen vuosi peruskoulussa, joten panostus on tärkeää. Muutamaa numeroa pitäisi nostaa, että pääsen helpommin sinne minne haluan. Tarkoitus on kumminkin lukioon päästä. Jos vain mun motivaatio pysyy yllä, mikä mulla nyt on niin kaiken pitäisi mennä koulun suhteen ihan hyvin!
Toivon paljon, että tämä vuosi menisi mulla hyvin varsinkin koulun osalta, ihan kaikkeakin ajatellen, toivoa ja uskoa siihen ainakin löytyy.

xjassu