MILTÄ MUSTA TUNTUU NYT IHAN OIKEASTI?

Olet tulossa lukemaan sekavaa postausta, jossa ei ole päätä tai häntää. Postaus sisältää monia kysymyksiä, mutta ei juurikaan vastauksia.
Oon aina ollut kunnon tunepyörteissä ja välillä sen takia ihan hukassa. Otan asiat välillä (lue aina) tosi vahvasti. Ylireagoin ja ylianalysoin. Jostain syystä olen tehnyt tätä nyt vain enemmän ja enemmän. Vedän kaiken yli, vaikka ymmärrän itsekkin sen olevan usein todella typerää. 
En haluaisi tehdä tätä, mutta jostain tuntemattomasta syystä teen. Se on mulle itselleni huomaamatonta siihen asti, kun kaikki on jo käristynyt. Mietin asioita liikaa, myös sellaisia joihin en voi vaikuttaa.

Mietin paljon sitä miten tulen jaksamaan kaukosuhteessa eloa ja luulenko itsestäni kaikessa liikoja. Oon jo pitkään ollut itsestäni tosi itsevarma, mutta välillä vedän senkin yli. Mietin sitä pyydänkö itseltäni koulun suhteen liikoja, tulenko jaksamaan seuraavat tuntitäyteiset jaksot? Mitä teen jos en jaksa? Mitä jos mun henkinen puoli ei jaksa erossa oloa hänestä?
Olen aina pitänyt itseäni tosi vahvana ihmisenä, joten suuri osa musta uskoo mun kykyihin ja jaksamiseen. Mutta en ole varma siitä onko todellisuus sama. Onko se okei tarvita taukoa? Olenko turhasta valittava teini, kun valitan siitä että joudun ehkä olemaan koko kevään Suomessa?
En tiedä yhteenkään esittämääni kysymykseen aitoa vastausta ja se osittain huolestuttaa mua. Osa musta on todella hukassa ja sekaisin, vaikka toinen puoli vetää samalla tahdilla yhtä vahvana kuin ennenkin. En tykkää tästä sekavasta fiiliksestä Olen aina onnistunut pitämään itseni kasassa pahimmissakin vaiheissa, joten miksi nyt tuntuu niin vaikealta?
En tosiaan tiedä. 

xjassu