Toisaalta mulla ei tule ikävä juurikaan ketään mun nykyisestä koulusta, mutta mulla on silti jollain tapaa vähän haikea tunnelma. En siis ole monenkaan kanssa ystävystynyt, mutta tulen silti melkein kaikkien kanssa toimeen. Uskon, että mulle tulee paria ihmistä ja mun aivan ihanaa luokanohjaajaa vähän ikävä, viimeistään syksyllä ihan uudessa koulussa.
Samaan aikaan olen tosi innoissani, sillä musta tuntuu että vasta nyt mun elämä pääsee kunnolla alkamaan. Sain hakea juuri sellaisiin jatko-opintoihin kun halusin ja se toivottavasti avaa mulle aivan uusia ovia aivan uuteen elämänvaiheeseen.
Tunnen olevani sellaisessa siirtymävaiheessa. Ihan niinkuin lapsuus loppuisi tähän ja nyt pitää olla aikuinen sekä ottaa vielä enemmän vastuuta omasta elämästä. Onkos se oikeasti näin? En tiedä.
En uskonut eilen kevätjuhlaan mennessäni, että pidättelisin siellä kyyneleitä tai että se herättäisi minussa näin paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Ihan outoa, ehkä jopa käsittämätöntä.
En pysty vieläkään tosissani ajatteleeman, että mä olen ihan oikeasti ensi syksynä lukiossa. Ihan uudessa koulussa ja todennäköisesti ihan eri paikkakunnalla.
Nämä kolme vuotta menivät mulla todella nopeasti ja todella paljon ehti tapahtua. Muistan vielä ihan selvästi kuinka menin 7. luokalle ja olin ihan hämilläni. Ja nyt kolme vuotta myöhemmin olen tässä.
xjassu
Voi, jännä nähdä onko miulla kyynelissä pidättelemista! Toisaalta suurin osa meijän luokkalaisista on aivan ihania ja hyviä kavereita miulle, mutta toisaalta on kiva päästä eroon niistä muutamista ärsyttävistä ja tavallaan "jatkaa elämää eteenpäin". Hurjaltahan tää tuntuu, ja onnittelut siulle! ❤
VastaaPoistaTodennäköisesti myös sulla tulee olemaan tunnerikas ilta!
PoistaKiitos samoin ♡