HULLUA MENOA

Mulla on alkanut lukio sujumaan ihan kivasti ja olen jopa saanut uusia kavereita. Kyllä se on mahdollista myös munlaiselle hassulle sekopäälle. Olen juuri se siellä luokassa, joka saa ilman syytä naurukohtauksia ja saa opettajan hermot kiristymään. Mutta tästäkin huolimatta tulen ihan hyvin toimeen muutaman oman ryhmäläiseni kanssa sekä parin muussa ryhmässä olevan kanssa.

Keskiviikkoinen klo 4:50 herätys tuntuu joka kerta yhtä pahalta ja vaivalliselta. Silloin harkitsen vakavissani vain kyljen kääntämistä sekä lukion lopettamista, vaikka tiesin tämän olevan rankkaa. Tästä huolimatta nautin oikeasti tästä.

Olenko hullu? Todennäköisesti.

Ehkä vain olen löytänyt sen oman juttuni ja jonkunlaisen sekavan tasapainon elämääni. Pyhitän kotimatkat koulutöille, sillä junamatkani takaisin Lahteen Tikkurilasta kestää noin 50 minuuttia. Siinä ehtii tekemään yleensä kaiken ja katsomaan jopa vähän aikaa Netflixiä. Lahteen saavuttuani menen joko suoraan näkemään kavereitani tai käyn kotona syömässä. Tykkään myös vain mennä makaamaan sänkyyn ja syödä pizzaa.

Aikaista aamuista ja pitkistä iltapäivistä huolimatta mulla on oikeasti tosi hyvä olla juuri nyt. Pääsen Lahdesta eroon edes muutamaksi tunniksi päivässä ja käyn haluaamani koulau. Olen suuren osan ajastani Helsingissä(ja Vantaalla), joten voin varmaan kutsua itseäni jo puolihelsinkiläiseksi. En ole enään pelkkä lahtelainen ja se tuntuu tosi hyvältä.

Mulla on monta uutta asiaa, paikkaa ja ihmistä mun elämässä just nyt. Olen saanut paljon uutta sisältöä ja hauskoja tilanteita. Tottakai muuttaisin pari asiaa, jos minulla olisi siihen mahdollisuus, mutta näinkin on jo tosi hyvä. En halua kuullostaa liian positiiviselta, sillä sitä mä en todellakaan ole. Joten kerron pari tosiasiaa tämän positiivisuuden lopuksi.

Joka aamu olen aivan koomassa ja valmis luovuttamaan toiseen tai kolmanteen kahvikuppiin asti. Makaan koulun lattialla ja valitan ääneen.

Mun elämä ei siis ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan siinä on myös huonoja puolia. Ja niin sen kuuluukin olla. 

OOTD: takki: h&m, toppi: vila, housut: kirpputori, laukku: glitter, kengät: h&m

xjassu

CHANEL, KLEIN, LAUREN

To me, clothing is a from self-expression there are hints about who you are in what you wear.

- Unknow

Dress shabbily and they remember the dress, dress impeccably and they remember the woman.

- Coco Chanel 

Style is very personal. It has nothing to do with fashion. Fashion is over quickly. Style is forever.

- Ralph Lauren

Clothes are not going to change the world, the women who wear them will.

- Anne Klein

OOTD: paita: me&i, laukku: h&m kaulakoru: glitter, farkut: h&m, kengät: h&m

xjassu

LUKIOFIILIKSET

Mulla alkoi mun lukiotaipaleen ensimmäinen vuosi tortaina ja mulla on siitä todella sekalaiset fiilikset. Mulla on paljon uutta opittavaa ihan käytännön asioissa ja muutenkin uutta tietoa on tullut joka suunnasta. En meinaa millään pysyä perässä.. 

Mun lukiotaival alkoi torstaina ryhmiin jakamisella ja koko vuoden jaksojen tekemisellä. Uhkasin heittää koneeni monta kertaa seinään, koska en meinannut saada pakollisia kursseja millään sopimaan. En meinannut edes ymmärtää sitä systeemiä ensin, sillä ryhmänohjaajani selitti vain jostain palkeista. Ihan niinkuin mun olisi pitänyt ensimmäisenä päivänä ymmärtää heti mitä se tarkoittaa. No en todellakaan tiennyt.

Mun eka jakso on ihan ok aineiden ja koulupäivien pituuksien suhteen, paitsi maanantai vähän tökkii. Mulla on maanantaisin viittä vaille viiteen asti koulua yhden ilmaisutaidonkurssin takia. Tykkään kylläkin ilmaisutaidosta, mutta tulen olemaan tosi myöhään silloin kotona..

Ryhmänohjaani yritti vakuutella, että kaikessa on ihan selvä systeemi ja idea, mutta tunnun silti olevan ihan pihalla. Teoriassa ymmärrän milloin pitää olla missäkin ja miksi, mutta käytäntö on sitten ihan eri asia. Moni on sanonut, että ensimmäiset viikot on vaikeita, joten yritän tämän sekamelskan keskellä pysyä positiivisena.

En halua, että ihmiset ymmärtää mut väärin. Sillä olen oikeasti tosi kiitollinen lukiopaikastani juurikin tässä lukiossa, pitkästä koulumatkasta huolimatta. Tämä oli mun ykkösvaihtoehto, johon en uskonut edes pääseväni. Olen tosi innoissani kaikesta uudesta, mutta eiköhän jokainen joskus ole silti vaipunut epätoivoon. Kaikki tuntuu vaikealta, vaikka asiaa on odottanut pitkään innolla.

Olen ihan fiiliksissä mun tulevista mediakursseista, sillä ne kaikki kuulostaa ihan mahtavilta. Olen onnellinen kouluni limu -ja kahviautomaateista sekä oikeasti hyvästä kouluruuasta. Olen otettu uudesta kaveristani Pinjasta ja toivon saavani edes pari muutakin uutta toveria tässä lähiviikkoina.

Kaikki uusi tuntuu tosi jännältä ja mahtavalta samaan aikaan. Tunnen olevani oikeassa paikassa, kun menen Z-junaan seitsemältä aamulla. En kiellä etteikö se tulisi olemaan rankkaa, mutta tätä mä halaun jännityksestä ja pihalla olosta huolimatta.

OOTD: jakku: , toppi: Turkista, kello: timanttiset, farkut: monki, laukku: Turkista, kengät: h&m

xjassu

MILLÄ FIILIKSILLÄ TAKASIN SUOMESSA?

Olen ollut nyt vähän alle viikon Suomessa ja mielialani ovat alkaneet tasaantumaan. Päälimäisenä on vieläkin varmaan vitutus, mutta en ailahtele enään niin paljoa.
Kun torstaina saavuin Suomeen olin tosi pahalla tuulella. Kaikki ärsytti. Mua ärsytti passintarkastaja, joka mielestäni kyseli liikaa. Mua ärsytti viileä sää ja Suomen kalliit hinnat. Mua ärsytti myös se, että joudun olemaan Suomessa yhdeksän viikkoa.

Samaan aikaan olin kuitenkin jollain tapaa ihan vähän onnellinen. Tiesin näkeväni ystäviäni pian, joita olin vähän ehtinyt jo ikävöimään. Osa musta oli jo silloin innoissaan lukion alkamisesta(Ei olisi uskonut mun innostuvan koulusta..).

Nyt melkein viikko myöhemmin olen vähän rauhoittunut. En enää saa vihakohtauksia tai en halua vain masentua peiton alle ja katsoa uudestaan Pretty Little Liarsia. Okei halaun vieläkin katsoa sitä, mutta en koko ajna. En kiellä ettei mua vieläkin ärsyttäisi olla Suomessa, mutta tilanteeni alkaa tosiaan rauhoittua.

Olen oikeasti melko odottamaton lukion alun suhteen ja tämä tunne pitää mut melko positiivisena tai ainakin neutraalina.

Mulla on koko Suomessa olosta todella ristiriitaiset fiilikset, joita monen on vaikea ymmärtää. Ymmärrän muiden ihmisten hämmennyksen tuntemuksiani kohtaan hyvin, sillä melkeinpä kellään mun kaveriporukassa ei ole samanlaista elämäntilannetta ja perhesotkuja. Shaggy on varsinkin ihan oikeasti mun perhettä, vaikkei mitään biologista sidettä löydykkään. Olen todella läheinen muutaman Marmariksessa asustavan ihmisen kanssa, että me oikeasti ollaan perhe. Ja monen on vaikea ymmärtää tälläinen käsite. Olen todella onnekas tälläisestä tilanteesta, vaikka samaan aikaan se on todella hankala. Voisinpa olla kahdessa paikassa samaan aikaan.

Pidän itseäni kasassa myös kun muistutan itseäni, että menen pian Marmairkseen takaisin. Tiedän, että menen sinne aina takaisin mutta alku Suomessa on aina hankalaa. En ole ikinä tuntenut Suomea kodikseni tai sellaiseksi paikaksi jossa haluaisin aina asua. Tämänkin takia mun on tosi vaikeaa välillä olla täällä, varsinkin talvisin kun olen pidemmän pätkän täällä.

Jos jollain on samanlaisia fiiliksiä Suomeen palatessa tai samanlaisia perhesiteitä, niin ilmiantakaa itsenne!

OOTD: toppi: Turkista, vyö: kirpputori, kello: timanttiset, hame: ginatricot, laukku: glitter, kengät: h&m

xjassu

MILLAINEN MUN LOMA OLI?

Palasin torstaina kahden viikon lomaltani Marmariksesta. Kaksi viikkoa kului aivan liian nopeasti ja olisin erittäin mielelläni jäänyt sinne vielä hetkeksi. Varsinkin kun äitini jäi sinne vielä viikoksi, hän tulee kotiin perjantai-aamuna.
Olin kaksi viikkoa toisen perheeni kanssa, kuten aina ennenkin. Sain myös uusia ystäviä, sillä toisen perheeni ravintolassa on uusia työntekijöitä. Tuntui jollain tapaa tosi hassulta, että nämä uudet ihmiset tiesivät tasan tarkkaan kuka olen jo ennen kuin avasin suuni. Shaggy oli kertonut jo kaiken.

Toisen perheeni kanssa oleilun lisäksi kävin myös todella kauniilla Marmaris Marinalla pariin otteeseen. Se on satama-alue, jossa on paljon erilaisia laivoja sekä ravintoloita. Sillä alueella on noin puolet kalliimpaa kuin esimerkiksi rantakadulla(jossa perheen ravintola sijaitse), joten päädyimme ostamaan tarpeelliset asiat kaupasta.
Meillä oli tarkoitus äitini kanssa käydä siellä myös päiväsaikaan, mutta vietimmekin kaikki päivät rannalla. Ei se minua juurikaan haittaa, koska olen ollut Marinalla monta kertaa myös päivällä.
Pääsin loppulomasta osaksi syntymäpäiväjuhlia, sillä kahdella uudella työntekijällä oli syntymäpäivät samaan aikaan. Koristelin ravintolan Shaggyn kanssa(en niinkään vapaasta tahdostani, hah.)ja saatoin juhlia päivänsankarien kanssa aamuyöhön asti. Seuraavan päivän väsymyksestä huolimatta, mulla oli tosi hauska ilta!
Aikomukseni on mennä takaisin Marmarikseen syyslomalla, joten ikävä toista perhettä kohtaan ei pääse kasvamaan liian isoksi. Olen siis noin yhdeksän viikkoa Suomessa ja taas mennään!

Kuvat ovat normaalia pienempiä laadun säilyttämisen takia, sillä kaikki kuvat on otettu puhelimellani.

OOTD: mekko: h&m, kello: timanttiset: laukku: ellos, kengät: h&m

xjassu