Näytetään tekstit, joissa on tunniste poikaystävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poikaystävä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

PIKAVISIITTI ADANASSA

Kävin niin sanotusti pyörähtämässä Adanassa noin vuorokauden. Eräästä syystä, joka ei ollut suoranaisesti kenenkään vika jouduin lähtemään sieltä paljon oletettua aikaisemmin takaisin Suomeen.
Oon vastoinkäymisistä huolimatta kiitollinen, että sain viettää melkein vuorokauden poikaystäväni kanssa ja nähdä hänen kotikaupunkinsa Adanan edes vilaukselta. Tapasin hänelle tärkeitä ihmisiä, joille en kylläkään kielimuurin takia osannut puhua kahta sanaa enempää. Yritys oli joka tapauksessa kova, haha.
Käytiin syömässä, käveltiin käsi kädessä ja onnistuttiin heittämään jopa mun aivan liian aikaisesta lähtemisestä vitsiä. Ei haluttu pilata meidän lyhyttä yhdessäoloa murehtimalla, joten käsittelimme kaiken huumorilla.
Paras vuorokausi pitkään pitkään aikaan. 
1. Lounaalla jättisuuressa kauppakeskuksessa poikaystävän (R) kanssa. Käytin myös pyörähtämässä parissa liikkeessä sekä kahvilla. 2. Sabancin keskusmoskeijan puisto oli todella kauniin näköistä. Moskeija on varmaankin yksi suosituimmista nähtävyyksistä Adanassa. 3. R halusi ottaa musta kyseissä puistossa kuvia. Goals?
4. Toinen R:n ottama kuva samassa puistossa. Puistossa oli moskeijan lisäksi erilaisia suihkulähteitä, jotka olivat tosi nättejä. 5. Käytiin kävelyllä kahdestaan ja nautittiin vaan toistemme seurasta lyhyestä ajasta huolimatta. 6. Lentokoneessa erittäin haikeissa tunnelmissa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa.
xjassu

perjantai 17. marraskuuta 2017

LIFE UPDATE

Oon sillein ihan perusonnellinen mun elämään just nyt. Oon sellasessa vaiheessa, että pystyn olla kiitollinen monesta asiasta, vaikka toisaalta pari asiaa voisi myös muuttua. Yleisesti ottaen kaikki menee vähintään ihan jees, eikä siis ole mitään sellaisia suuria murheita tai ongelmia.
Oon jollain tapaa tosi hämmentynyt, että pystyn ihan aidolla sydämellä toteamaan niin. Elämä on oikeesti pohjimmiltaan ihan kivaa.
Mulla alkaa maanantaina näyttöviikko eli vanhalta termiltään koeviikko. Onnekseni mulla on vain kaksi isoa koetta ja muista aineista joitain pikkutestejä.
Isot kokeet on mulle mielenkiintoisista aineista eli äidinkielestä ja yhteiskuntaopista, joten uskon niiden menevän hyvin. Pikkutestestit on psykologiasta ja kemiasta. Biologiasta on puolestaan ollut yhteensä kuusi pikkutestiä pitkin loppujaksoa, joten nopean itseopiskeluni takia mulla ei ole siitä koetuntia. Mulla on loppupelissä melko kevyt näyttöviikko, joten yritän olla ottamatta ainakaan suurta stressiä.
Näyttöviikolle sattuvien vapaapäivien ansiosta mulla on yhteensä viiden päivän loma! Ensi viikon perjantai on ensimmäinen vapaa ja seuraava koulupäivä on vasta keskiviikkona. Oon niin fiiliksissä tuosta lähemmäs viikon mittaisesta lomasta! Yritän sitä ajatellen vielä jaksaa ahertaa tämän loppujakson.
Kaukosuhteellani menee myöskin hyvin. Lasketaan päiviä seuraavaan näkemiseen eli talvilomaan ja ootan innolla hänen koirien näkemistä. Aloin melkein kiljumaan, kun tajusin hänellä olevan koiria.. Hups, koirarakkaus on suuri.
Ollaan myöskin pikkuhiljaa saatu toimiva jonkinlainen "rytmi" meille, vaikka eletään tosi erilaista elämää toisistaan paljon poikkeavilla päivärytmeillä.
Yritetään kovasti ymmärtää toisiamme ja "yllättäen" mun ymmärtäminen on haastavampi puoli. Onneksi ymmärrän itsekkin, että mulla on usein mielialanvaihteluja ja niitä ei vaan voi aina muut ymmärtää.
Onnellisia kuitenkin ollaan ja kaikki on valtakunnassa hyvin. Kyllä me ollaan valtakunta, sillä mä olen oman elämäni kuningatar. (Huomaa huumori viimeisessä lauseessa.)
Oon lähiaikoina oivaltanut, että ketkä on mulle oikeasti läheisiä ystäviä ja mutuen vain tärkeitä ihmisiä. Haluan olla mulle aidosti hyvien ihmisten ympärillä ja nauttia heistä.
Heistä haluan mainita erikseen mun uusimman ystävän Kian, joka on aivan extraihana ihminen. Hänen lisäksi on tietysti monta muutakin, mutta hän on osa syy tähän oivallukseen. (Kamut! Tiedätte kyllä jos kuulutte tähän, jos en tykkäisi teistä en puhuisi teille.)
Oon vähän haikeana siitä, että en ole enää niin hyvissä tekemisissä mun kaikkien Lahtikamujen kanssa. Haluaisin kyllä olla, mutta me ei vain jotenkin saada aikaa toisillemme kuin ennen. Kyllähän se oli tietysti arvattavissa, jo silloin kun sain vahvistuksen mun tämän hetkisestä koulusta Helsingissä.
Tämä on varmaan ainut asia mistä olen tällä hetkellä jollain tapaa surullinen. Eli siis Lahtikamut keitä tämä koskee, iskekää muhun takaisin kiinni. Toisaalta mussakin on vikaa tässä kohtaa, sillä musta on tullut aikamoinen kotihiiri..
OOTD: college: GinaTricot, farkut: GinaTricot, korvikset: NLY Accessories laukku: Turkista, kengät: Janita Oy
xjassu

torstai 9. marraskuuta 2017

TUNNEPURKAUS JA KAUKOSUHDE

Mietin tämän postauksen julkaisua pari viikkoa, mutta halaun jakaa tämän teidän kanssa. Tästä on apua mulle ja mahdollisesti myös jollekkin toiselle.
Mua ahistaa paljon, todella paljon. Aina yksin jäädessäni mua alkaa ahdistaa, se että en voi olla toisen luona. Se tuntuu pahalta ja raastaa mua sisäisesti tosi paljon. Pahempaa tästä tekee se, että tiedän häntä raastavan myös. Eikä me voida tehdä asialle mitään.
Joku varmaan ehdottaisi puhelua/facetimea, mutta toisaalta se ahdistaa ja surettaa vain lisää. Se on sen hetken aivan ihanaa kuulla/nähdä toinen, mutta vähän aikaa sen jälkeen ikävä ja ahdistus on vain suurempi. Sait nähdä/kuulla toisen, mutta sitten se vietiin sulta pois. Se on paskaa.
Pari mun kaveria sanoi mulle, että "Mitä helvettiä sä alat kaukosuhteeseen? Se vaan satuttaa sua." Totta, kaukosuhde satuttaa. Ilman tätä suhdetta mua kuitenin sattuisi vähintään yhtä paljon, todennäköisesti enemmän. Nyt sentään pystyn jollain tapaa olemaan hänen kanssa yhdessä, vaikka välimatka onkin suuri(noin 3800km). Jos en olisi ryhtynyt tähän suhteeseen, niin mua sattuisi vain lisää. Eritavalla kylläkin.
Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset. Oon samaan aikaan todella onnellinen ja samaan aikaan ahdistunut sekä ehkä jopa vähän surullinen.
Oon tosi onnelinen siitä, että olen tässä suhteessa. Oikeasti. Oon onnellinen hänestä ja meidän yhteisestä mahdollisuudesta. Sekä siitä, että vihdoinkin annoin itselleni luvan tähän.
Samaan aikaan kuitenkin pidätän itkua tiettyjen biisien aikana ja haluaisin välillä vain purskahtaa itkuun ikävän takia. Pidän kuitenkin itseni kasassa, koska haluan aidosti olla tässä.
En voi suosittella kaukosuhdetta heikkoluontoisille tai läheisriippuvaisille. Tätä varten pitää olla henkisesti tosi vahva ja luottamuksen täytyy toimia kumpaankin suuntaan. Muuten ei tule mitään. Jos nämä asiat ovat kunnossa, niin en näe syytä miksei kaukosuhdetta voisi kokeilla. Vertaistukea tai ylipäätään tukea tulee tarvitsemaan aika paljon aina tietyin hetkin, mutta niinhän se on myös "normaalissa" suhteessa.
Jos olet/ollut kaukosuhteessa niin kerro se mulle. Jaetaan yhdessä kokemuksia ja vaikkapa vinkkejä.
Mitä mieltä olisit jonkinlaisesta Kaukosuhdepäiväkirja -postaussarjarjasta?
OOTD: takki: h&m, huppari: ?, paita: Turkista, farkut: ginatricot, laukku: h&m, korut: glitter
xjassu