Näytetään tekstit, joissa on tunniste koton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koton. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. helmikuuta 2018

MUN PELKOJA

Näin yhdessä brittiläisessä blogissa postuaksen kyseisen blogin kirjoittajan peloista. Hänelle oli tullut tunne, että haluaa jakaa ne lukijoiden kanssa. Hänellä ei ollut meneillään mitään tavallista arkea ihmeellisempää. Hän oli vain huomannut kuinka hän ei ikinä puhu peloistaan ennen kuin jotain kamalaa tapahtuu. Hän halusi muuttaa tämän puolen itsessään.
Postausta lukiessa tajusin, että mäkään en ikinä puhu mun peloista, vaikka pelkään moniakin aisoita. Suuri osa niistä ei ole osa mun arkipäiväistä elämää, mutta pieni osa on. En myöskään puhu mun peloista kenenkään kanssa muuten vain tai saatika kirjoita niistä tänne (enkä myöskään minnekkään muualle).
Tämän pähkäilyn ja ajattelun seurauksena tajusin, etten tiedä ketään joka puhuisi peloistaan muuten vain. Kukaan ei puhu niistä ennen kuin on oikeasti ensin kohdannut ne. Pelkojen voittamisesta saa kyllä lukea, mutta ei itse pelosita. 
Tästä syystä haluan rikkoa vähän rajoja ja kertoa teille mun peloista, jotka liittyvät mun arkipäiväiseen elämään eniten. 
Pelkään, että tuotan äidilleni pettymyksen. Tämä on varmasti pahin näistä. Se ei ole mulla mielessä joka päivä eikä edes joka viikko, vaikka näin käyminen olisi mulle itselleni suuri häpeä. Äitini on ainut mun vanhemmista, joka on mua kasvattanut. Hän on ollut ja on vieläkin mulle suuri tuki ja tsemppaaja. Jos joskus tuotan hänelle pettymyksen niin en tiedä miten hoitaisin asian. En ole edes varma mikä olisi sellainen asia, joka tuottaisi hänelle pettymyksen muhun. Suurista sekoiluistani huolimatta niin ei ole ainakaan pysyvästi vielä käynyt ja se on mulle tärkeää. Haluan pystyä sanomaan vanhana, että äitini ei ollut muhun ikinä pettynyt. 
Pelkään, että en ikinä pääse muuttamaan Suomesta pysyvästi pois. Tiedän tämän kuulostavan joidenkin korvaan todella lapselliselta, mutta aina Suomessa eläminen olisi mulle aivan hirveää. En näe itseäni täällä.  En näe tai usko, että voisin elää täällä 100% onnellisena ja tyytyväisenä elämään. Vihaan Suomen ilmastoa ja yleisiä suomalaisia luonteenpiirteitä. Olen aina puhunut siitä miten muutan täältä pois. Tämä ei ole mikään uusi vilitys esimerkiksi ulkomaalaisen poikaystäväni kautta, ei todellakaan. Näen itseni täysin onnellisena vain, jos pääsen muuttamaan Suomesta pois.
Kuka ei haluaisi elää elämäänsä onnellisena? Kuka ei pelkää ettei ikinä ole täysin onnellinen? Aika moni meistä. 
Pelkään, että en pääse elämään tarpeeksi vapaasti ja seikkaillen. Mun suuri intohimo elämässä on matkustelu ja uusien asioiden kokeileminen. Ilman niitä en olisi se, joka olen nyt. En olisi yhtä avarakatseinen.
Haluan jatkaa tällä linjalla ja tavalla jatkossakin, jos jostain syystä en enää joksus pystyisi se olisi mun intohimon loppu. Haluan nähdä maailmaa ja kokea paljon uusia asioita, ennen kuin asetun kunnolla aloilleni.
Tiedän, että joidenkin unelma on olla kotiäiti lähiössä sijaitsevassa omakotitalossa, mutta se ei ole minä. Ei ollenkaan. En halua olla sidoksissa sellaiseen, kun sen sijaan voin elää vapaasti ja seikkailla ympäriinsä. 
Pelkään, että kusen hommat. Varmastikin mun laajin pelko, mutta se ei siitä huolimatta ole koko ajan mun ajatuksissa. Tämä vaan tavallaan tiivistää kaikki yhteen lauseeseen ja sitoo kaiken yhteen pakettiin.
Hommien kusemisella tarkoitan, että kaikki tai yksi suurempi asia menisi todella pahasti pieleen. Vaihtoehtoisesti myös monta pienempää asiaa menisi samoihin aikoihin pieleen, joka johtaisi eräänlaiseen dominotuhoutumiseen. En siis tarkoita hommien kusemisella huonoa numeroa kurssista tai edes parisuhteen loppua. Tämä on mulle paljon suurempi käsite. Pelkään, siis että onnistuisin pilaamaan jonkin hyvän osa-alueen mun elämässä lähes kokonaan tai jopa täysin. 
OOTD: takki: kirpputori, kauluspaita: H&M, toppi: Koton, vyö: H&M, farkut: Gina Tricot, kengät: H&M, laukku: Koton
xjassu

perjantai 26. tammikuuta 2018

MILTÄ MUSTA TUNTUU NYT IHAN OIKEASTI?

Olet tulossa lukemaan sekavaa postausta, jossa ei ole päätä tai häntää. Postaus sisältää monia kysymyksiä, mutta ei juurikaan vastauksia.
Oon aina ollut kunnon tunepyörteissä ja välillä sen takia ihan hukassa. Otan asiat välillä (lue aina) tosi vahvasti. Ylireagoin ja ylianalysoin. Jostain syystä olen tehnyt tätä nyt vain enemmän ja enemmän. Vedän kaiken yli, vaikka ymmärrän itsekkin sen olevan usein todella typerää. 
En haluaisi tehdä tätä, mutta jostain tuntemattomasta syystä teen. Se on mulle itselleni huomaamatonta siihen asti, kun kaikki on jo käristynyt. Mietin asioita liikaa, myös sellaisia joihin en voi vaikuttaa.
Mietin paljon sitä miten tulen jaksamaan kaukosuhteessa eloa ja luulenko itsestäni kaikessa liikoja. Oon jo pitkään ollut itsestäni tosi itsevarma, mutta välillä vedän senkin yli. Mietin sitä pyydänkö itseltäni koulun suhteen liikoja, tulenko jaksamaan seuraavat tuntitäyteiset jaksot? Mitä teen jos en jaksa? Mitä jos mun henkinen puoli ei jaksa erossa oloa hänestä?
Olen aina pitänyt itseäni tosi vahvana ihmisenä, joten suuri osa musta uskoo mun kykyihin ja jaksamiseen. Mutta en ole varma siitä onko todellisuus sama. Onko se okei tarvita taukoa? Olenko turhasta valittava teini, kun valitan siitä että joudun ehkä olemaan koko kevään Suomessa?
En tiedä yhteenkään esittämääni kysymykseen aitoa vastausta ja se osittain huolestuttaa mua. Osa musta on todella hukassa ja sekaisin, vaikka toinen puoli vetää samalla tahdilla yhtä vahvana kuin ennenkin. En tykkää tästä sekavasta fiiliksestä Olen aina onnistunut pitämään itseni kasassa pahimmissakin vaiheissa, joten miksi nyt tuntuu niin vaikealta?
En tosiaan tiedä. 
xjassu

torstai 18. tammikuuta 2018

TURKIS & PAPERIPUSSIHOUSUT

Löysin viime viikolla Bik Bokin alesta aivan ihanat niin sanotut paperipussihousut. Muistan kun katselin tällaisia jo kesällä, mutta en raaskinut niitä alkuperäiseen hintaan ostaa. Nyt olen vihdoinkin niiden onnellinen omistaja!
Niiden lisäksi tässä asussa yhdistyy myös pari muuta mun suosikkielementtiä. Rakastan sitä, että asussa jokin vahvakin kontrasti. Ja tästä asusta sitä löytyy turkiksen avulla, sillä paperipussihousuja on tottu näkemään vain melko lämpiminä vuodenaikoina. Mä kuitenkin keksin yhdistää ne turkikseen, joka on aivan varma talvenmerkki. Mun mielestä tämä kombo toimii aivan loistavasti!
OOTD: turkis: mummin vanha, kaulahuivi: kirpputori, korvikset: Glitter, paita: H&M, housut: Bik Bok, kengät: H&M, laukku: Koton
xjassu

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

VUODEN 2017 VIKAT ASUKUVAT

Halusin vaan tulla jakamaan teille vuoden 2017 viimeiset asukuvat!
Oon päässyt pitkästä aikaa käyttämään mun turkista. Eihän tuolla ulkona oikeasti edes ole kovin kylmä, vain pari astetta pakkasen puolella, mutta en ole voinut vastustaa. Turkis vaan on osa mun hienostelua, joten haluan käyttää sitä talvisin niin paljon kuin pysytyn. 
OOTD: turkis: saatu, toppi: Koton, vyö: H&M, farkut: Bik Bok, korut: Glitter, laukku: Ellos, kengät: H&M
xjassu

lauantai 23. joulukuuta 2017

TOP 5 INSTAGRAM KUVAA

Mulla ei ole ollut erityistä joulufiilistä tänä vuonna ollenkaan, joten oikeastaan odotan paljon enemmän uutta vuotta. Ennen kuitenkaan uuteen vuoteen syöksymistä haluaisin muistella vähän mennyttä vuotta.
Käytän Instagramia valehtelematta melkein koko ajan ja se onkin mun lemppari some. Mulla on siellä yritysprofiili, jotta voin katsoa millaiset kuvat löytää ihmisiä ja missä päin maailmaa mun kuvia oikein katsellaan. Yritysprofiilissa näkee jokaisen kuvan katselukerrat, joten haluan jakaa tämän toiminnon avulla teille mun 5 suosituinta kuvaa tältä vuodelta.
Instagramissa mua voi seurata nimimerkillä @itsjassu!
It happened a month ago. (16.11)
Tykkään itse myös tästä kuvasta tosi paljon, näytän tosi onnelliseslta ja tyytyväiseltä. Otettiin tämä kuva ystäväni Kasperin kanssa viileänä syyspäivänä Helsingin Tuomiokirkolla. Muistan olleeni aivan jäässä, mutta en halunnut pitää takkai kuvissa.. 
 Bitch mood? Yes. (19.9)
Tämän kuvan otti puolestaan toinen ystäväni Peppiina. Muistan ettei mulla ollut erityisen hyvä fiilis tuon kuvaussession aikana ja se myös välittyi kuvista. Jollain tasolla mulla oli henkisesti tosi epävakaata ja tunteet aivan sekaisin.
 Bebek! (14.10)
Tämä kuva otettiin, kun olin Marmariksessa lokakuussa. Näin perhetuttujen kuopuksen ja rakastuin vauvaan täysin. Meillä on itse asiassa sama nimi, hänen kylläkin kirjoiteaan Yaesmin. Ihana vauva! <3
 Little glitter everywhere. (12.10)
Tämä otettiin samalla Marmariksen matkalla, kuin tuo edellinen kuva. Jos en aivan väärin muista, niin tämä otettiin meidän ensimmäisenä iltana. Kuvassa näkyvä mekko oli mulla silloin ensimmäistä kertaa päällä ja sain paljon kehuja.
Sinä ansaitset kultaa. (1.10)
Viidenneksi suosituin julkaisu oli itse asiassa kaksi kuvaa. Nämä kuvat otettiin ystäväni Saran kanssa, kun käytiin ottamassa kuvia ainakin kolmella eri kadulla. Nämä kuvat on mun omasta mielestä tosi kivoja!
xjassu

torstai 23. marraskuuta 2017

MULLA ON 5 PÄIVÄN LOMA

Mun lyhyt ja melko helppo näyttöviikko on nyt ohi. Kaikki kokeet sekä muut arvioitavat työt menivät oletetulla tasolla eli kaiken kaikkiaan ihan ok.
Myönnän, että olisin voinut tehdä ainakin psykologian eteen enemmän töitä, mutta näillä näytöillä ja tuloksilla mennään eteenpäin. Viisaampana jatkossa, sillä virheistään oppii vai? Tiedän kuitenkin varmaksi kaikkien kurssien menevän ihan puhtaasti läpi, toisin kuin viime jaksossa.
Nyt aion nauttia paljon melkein viikon eli viiden päivän mittaisesta lomastani ja ennen kaikkea levätä. Sitä tarvitsee mun fyysinen sekä henkinen jaksaminen. Mun keho huutaa nimittäin jo kärsivästi unta, joten se varmaan lakkaisi jo pian toimimasta ilman jonkinlaista rentoutusta.
Mun henkinen puoli kaipaa jotain tyttöjen hetkeä sekä avautumisia, vaikkei mitään kovin suurta ole tapahtunut tai ole tapahtumassa. Kaipaan myös vain Netflixille omistettua päivää, paljon Friends -jaksoja sekä pari leffaa.
OOTD: takki: H&M, paita: Koton (Turkki), korvikset: NLY Accessories
xjassu

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

PÄÄTTÖVIIKON JÄLKEINEN PANOSTUS

Uuvuttavan ja pitkän päättöviikon(ent. koeviikko)jälkeen tuntui niin hyvältä, kun jaksoin taas panostaa vaatteisiini ja vähän jopa meikkiinkin. Tunsin itseni taas erilailla hyväksi, kun kävelin korkokengät jalassa ja kädessäni heilui pieni laukku.
Sitä fiilistä olin kaivannut. Olla melkein pirteä ja tuntea itsensä hyväksi. Varsinkin nyt levätyn viikonlopun jälkeen mulla on hyvä fiilis. Aion tänäänkin panostaa itseeni ja näyttää hyvältä. 
Mulla alkoi perjantaina koulu vasta kahdentoista jälkeen, josta olin niin onnellinen sllä mulla oli aamulla oikeasti aikaa. Mun ei tarvinnut kiirrehtiä itseni kanssa ja lähteä spurgu-lookilla eteenpäin. Se tuntui mahtavalta. 
OOTD: takki: ginatricot, paita: koton(Turkki), vyö: h&m, farkut: monki, laukku: ellos, kengät: h&m
xjassu